Taikasanoja hammastaudissa

Taikasanoja hammastaudissa. Kirjoittanut Kaarlo Slöör

Kun kipu kiinnittyypi,

Takertuupi hammastauti,

Sen se luita luisteleepi,

Ruokarauvat riisteleepi,

Koina hampahat koloopi,

Syöjätärrä syövyttääpi,

Suun se surkeaks’ tekeepi,

Kuluttaapi hammaskullat.

Vaikea on vanhetessa,

Vaikea vanhana eleä,

Kuin on haitta hampahista,

Leukaluitten leikkimistä,

Jos hän ruualle rupeepi

Asettuupi atrialle,

Täytyy veitsellä videllä

Kaverrella kakkukulta

Muruks’ murtoa palanen,

Palotella palakulta.

Mist’ on tauti tarttununna,

Kust’ on Koitar kotosin?

Ve’estäkö veden emosen

Maastako manalan väeltä,

Toisenko torasanoista

Velhon vanhan vehkehistä?

Siitäkö sinun sikiö,

Pahuutesi paisununna?

Tuonne mä sinun manoan,

Pohjan pitkälle perälle,

Lapin aukeille ahoille,

Tuulen tuuditeltavaksi,

Ett’et pääse päivinäsi

Sieltä sinä ikänä,

Hammasluita luistamahan.

S[anta]–la [Kaarlo Slöör].

Lähde: Savo-Karjala 8.3.1889.