Taikasanoja hammastaudissa

Taikasanoja hammastaudissa.

Kirjoittanut Kaarlo Slöör


Kun kipu kiinnittyypi,
Takertuupi hammastauti,
Sen se luita luisteleepi,
Ruokarauvat riisteleepi,
Koina hampahat koloopi,
Syöjätärrä syövyttääpi,
Suun se surkeaks’ tekeepi,
Kuluttaapi hammaskullat.
Vaikea on vanhetessa,
Vaikea vanhana eleä,
Kuin on haitta hampahista,
Leukaluitten leikkimistä,
Jos hän ruualle rupeepi
Asettuupi atrialle,
Täytyy veitsellä videllä
Kaverrella kakkukulta
Muruks’ murtoa palanen,
Palotella palakulta.
Mist’ on tauti tarttununna,
Kust’ on Koitar kotosin?
Ve’estäkö veden emosen
Maastako manalan väeltä,
Toisenko torasanoista
Velhon vanhan vehkehistä?
Siitäkö sinun sikiö,
Pahuutesi paisununna?
Tuonne mä sinun manoan,
Pohjan pitkälle perälle,
Lapin aukeille ahoille,
Tuulen tuuditeltavaksi,
Ett’et pääse päivinäsi
Sieltä sinä ikänä,
Hammasluita luistamahan.

S[anta]–la [Kaarlo Slöör].


Lähde: Savo-Karjala 8.3.1889.