Taideniekka.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Helga aamuin kalpeainen,
Hiukset tungan turjallansa,
Hampahita siellä täällä,
Silmät sippuroisillansa.
Huonehensa kulmakkeessa
Päällä pienen pintapöydän
Siin’ on kamua kaikenlaista:
Siinä maalitötteröitä,
Pensseleitä, palmikoita,
Hammaskerrat kahdenlaiset:
Irtonaiset, leuvalliset;
Harjat, purat, puikkoneulat.
Aamupäivän sitten Helga
Pöydän luona työskenteli
Suuren peilin suosiossa;
Viivat laati säntillensä,
Kulmansa harjoin haraili,
Leuvat latoi, jatkoi hiukset,
Lipoi vettä vaattehille.
Iltasella keito kukka
Taasen kiitää tanssiloissa,
Kaunihiksi kiitetähän. –
Siit’ on harmi Helgasella
Kun ei kylän nuoret tiedä
Ett’ on Helga taideniekka,
Kauneus omoa-työtä,
Oman vaivan viljehestä.
– Kyllä kelpaa ylvästellä
Monen nuoren keijukaisen
Luojan armoantimilla!


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.