Taidearvostelija.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Hän tuntee kauneussynnyt syvät;
on kaivanut kuonasta kultajyvät.

On terminsä tämä: ei »ismit» ja »kismit»
ne kauneusarvoja koskaan kanna!
Ja uudemmat suunnat, ne »dismit» ja »lismit»,
ne nielee kriitikon kirouspanna.

Hän sieluja silpoo pylvään päässä.
Vaan kriitikon itsensä sielu on jäässä.


Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.