Tahitilainen serenaadi

Tahitilainen serenaadi. Kirjoittanut Katri Vala

Hiekassa näin varpaittesi jäljet

kauniit kuin pienet näkinkengät,

ja seppeleestäsi oli kukkia varissut tienviitakseni.

Koko päivän sinua kaukaa katselin.

Naurusi putosi päälaelleni

kuin kimaltelevat pisarat,

ja kätesi, vilkkaat kuin ruskeat linnut,

palmikoitsivat seppelettä kulmillesi.

Olet uupunut, armahin,

laulettuasi ja naurettuasi

keskipäivän hiljaisessa kuumuudessa,

mutta anna minun nähdä

silmäripsiesi varjot poskillasi!

Meri lepää rannalla

ja antaa kuun suudella jäseniänsä.

Olisitpa sinä meri, armaani,

ja minä onnellinen kuu!

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.