Taavetin 127:s psalmi

Taavetin 127:s psalmi. Kirjoittanut Julius Krohn

Jos huonetta ei rakenna

Jumala, auttajamme,

Työ kaikk’ on tyhjäks raukeeva,

Me turhaan harrastamme.

Mit’ ihmisvoima, nero loi,

Ei itsestään se kestää voi,

Jos tueks ei käy Herra.

Jos kaupunkia varjella

Ei tahdo itse Luoja,

Turhaanpa valvoo vartija,

Ei turvaa siit’, ei suojaa.

Mit’ auttaa vahvin hallitus,

Jos puuttuu Herran siunaus!

Kuin kuiva puu se kaatuu.

Myös taitavinkin hankkeemme,

Paraiten perustettu,

Ois, ilman Herraa, hiekalle

Löyhälle rakennettu.

Kun vaaran virrat kuohahtaa,

Kun ajan myrskyt riehahtaa,

Jäljettömäks se katoo.

Vaikk’ anivarhain noustaiskin,

Puuhattais myöhään yöhön,

Eip’ yksin toimi ahkerin

Viel’ onnea tuo työhön.

Vaan työ jos tehdään Herrassa,

Nöyrästi Herran neuvolla,

Ei puutu siunausta.

Miks suureen lapsijoukkohon

Katsoissa meill’ ois suru?

Herranhan lahja lapset on,

Hält’ on myös leipämuru.

Saavathan kedon kukkaset

Häneltä ruoan, pukimet;

Kuink’ ei Hän huolis meistä?

Mit’ useampi pieni suu

On pöydässämme lässä,

Sit’ innokkaammin raikahtuu

Myös rukouskin tässä.

Näin missä Herran kiitos soi,

Ei hävitä se talo voi,

Se vaurastuupi aina.

Ja pienoisista miehiä

Varttuupi vielä kerran;

Ne on kuin nuolet kädessä

Väkevän sotaherran.

Maa, kansa se on mahtava,

Joll’ ompi noita nuolia

Viinensä aivan täynnä.

Oi Herra suuri, turvissas

Myös olkoon meidän kansa!

Se etsiköön Sun armoas

Kaikissa toimissansa!

Ah jos vaan Sult’ on siunaus.

Ei estäkään sen heikkous;

Se tehdä työsi voipi.

Suonio [Julius Krohn].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.