Taaskin kyynel...

Taaskin kyynel...

Kirjoittanut Sándor Petőfi
Suomentanut Severi Nyman.


Mä aattelin jo ainiaaks
Sun kerran poistuneen,
Ja jälleen kiillät silmässäin
Sä tuskain airut tuimien.
Kun iloitsin ja riemuitsin
Vast’ äsken onnestan’,
Sen taasen pilvi peitti pois,
Valaen vihmasadettaan.
Ei sadett’ oo se ... kyynel vaan,
Yks kyynel pienoinen,
Ja tuimemp’ ei ois kuitenkaan
Ves’-tulva virran suuruinen.
Ah, paljon, paljon itkenyt
Mä lemmen vuoksi oon,
Ja suakin olen itkenyt,
Sä kansa raukka, onneton.
Mut kyynelt’ ei mun silmästäin
Näin vierryt katkeraa
Ei lemmelleni milloinkaan,
Ei sullen, kurja isänmaa.
Kuin rauta kuum’ on kyynel tuo,
Kuin lieska helvetin!
Oi hirveää! Mun pistänyt
On piipun sauhu sieramiin.


Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.