Taaskin kyynel...

Taaskin kyynel... Kirjoittanut Sándor Petőfi

Suomentanut Severi Nyman.

Mä aattelin jo ainiaaks

Sun kerran poistuneen,

Ja jälleen kiillät silmässäin

Sä tuskain airut tuimien.

Kun iloitsin ja riemuitsin

Vast’ äsken onnestan’,

Sen taasen pilvi peitti pois,

Valaen vihmasadettaan.

Ei sadett’ oo se ... kyynel vaan,

Yks kyynel pienoinen,

Ja tuimemp’ ei ois kuitenkaan

Ves’-tulva virran suuruinen.

Ah, paljon, paljon itkenyt

Mä lemmen vuoksi oon,

Ja suakin olen itkenyt,

Sä kansa raukka, onneton.

Mut kyynelt’ ei mun silmästäin

Näin vierryt katkeraa

Ei lemmelleni milloinkaan,

Ei sullen, kurja isänmaa.

Kuin rauta kuum’ on kyynel tuo,

Kuin lieska helvetin!

Oi hirveää! Mun pistänyt

On piipun sauhu sieramiin.

Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.