Taas kohdataan

Taas kohdataan. Kirjoittanut Viktor Rydberg

Kevätpäivä jo nähtiin yleneväks,

kylän kautta ritarin poika läks.

Majan luona suojassa lehmuksen

oli pikku tyttönen ruusuinen.

Ja poika virkkavi: huomenta, sie!

ja siinä suudelman hältä vie.

On aamunsirkeät nuoret nuo,

ja kuin aamu raikas on suukko tuo.

Pois, pikku ystävä, kauas saan,

mut poikaas muista! taas kohdataan.

Noin lausui, hymyili mennessään. –

Pien’ impi suudelman muisti tään,

ja muisti, kuink’ oli kaunoinen,

miten loisti luottamus silmien,

miten lähti liehuissa suortuvain

hän töyhtöhattua keikuttain.

Ja impi kasvoi ja muisti vaan

nuo sanat poian: taas kohdataan.

Hän kasvoi riemuin ja kauniiks sai,

monet lemmentoiveet jo sytti kai,

ja saapui sulhot, mut heille hän

vain lausui: löysin jo ystävän.

Ja vuodet vierivät joutuisaan,

ei aika vie hänen toivoaan.

Kevät haipui hältä ja kesä noin;

hän riemuin mietti: ma vuottaa voin.

Hän mietti vanhana syksyssään:

on lohduks tuo, hänet jälleen nään.

Ja mietti vieläkin kuollessaan:

oi, onnen riemu! taas kohdataan.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.