Taakka
Taakka Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Syysöin kuoleman-pitkin,
- kun yhä mietin ja itkin
- varjoissa sairaalan,
- koin sydänjuuriin saakka,
- ett’ olen raskas taakka
- sylissä kalleimman.
- Morsian liian heikko
- hän, jota taudin peikko
- levotta vartioi.
- Vieläkö lemmit kättä,
- joka ei väsymättä
- ruusuja nostaa voi?
- Sanotko elävin huulin
- sen, mitä unessa kuulin?
- Vieläkö uskonet,
- ett’ olen taakkasi kallis,
- jonka et pudota sallis,
- josta hellitä et?
Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.