Täyttymys

Täyttymys Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Vain henkäyksen verran riemua kesti,

vain silmänräpäyksen tuskaa syvä.

Maan helmaan lempeään kuin peltoon jyvä

sa nukahdat ja lepäät suloisesti.

Niin kauneus, min eloa köyhyys esti,

on kuolemassas loistoon täydentyvä:

Nyt uuteen kukoistukseen ylentyvä

on tomua uusin keväin tuhannesti.

Juo voimastasi voiman hieno multa,

sen lainaa nurmen versoaviin juuriin,

suo päivä lisäks herättävää tulta –

maa puhkee kukkiin, tuoksuviin ja suuriin.

Nää lakastuu, mut uudestansa lehtii

kautt’ aikojen, kun uusi kevät ehtii.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.