Tähti.

Kirjoittanut Juho Ranginen


Mä näen tähden pienoisen
Mi taivahalla on,
Sen valo on niin suloinen
Sen loisto verraton,
Kuin Pohjan talvi-illoilla
Ja pimeöillä ajoilla
Hän loistaa eikä himmenny,
Ei koskaan hämärry.
Sen taakse silmään minäki
Ja huolellisna oon,
Nään siellä kuvan kultani
Se kohois taivohon!
Mä silmään häntä vienosti
Luon katseheni kainosti,
Vaan kohta tunnen rinnassa
Huokauksen raskassa.
Jos sydämmeeni kuvastuu
Kuin synkkä pimeyys,
Niin tähti, hän vaan kirkastuu
Ei estä synkkyys.
O sydän! tydy kuitenki
Vaan Luojan tahtoon sinäki,
Sill’ Luojan töitä viisaita
Ken voipi muutella?

J[uho]. R[angi]–nen.


Lähde: Pohjois-Suomi 24.9.1879.