Syystuulelle

Syystuulelle. (Vankilan pihalla.) Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Syystuuli kanna minut täältä pois

kuin kiidättelet höyhenuntuvaa

tai leijaa langatonta.

Näät, sänkipelto tyhjä, alaston,

vain harvat korret huojuu,

ja pientareilta ruso-ohdakkeet

ne lakastui.

Syystuuli nosta minut täältä pois

kuin temmot savun harmaan,

mi kohoo kattoin mustain yllä.

Jo punapihlajaiset riisuutuvat,

ja koivun, keltavaahteran

myös lehvät putoo.

Syystuuli vieös minut täältä pois

kuin ajat pilvenhattaroita

laella taivaan.

On lintusetkin lähteneet,

vain varis yksin lentää raskain siivin.

Jäi pesät tyhjät räystäisiin

ja synkkään torniin.

Syystuuli, syleilyysi heittäyn

ja kauvas ennän.

Jää valkomuurit, linna lauluton,

ja tornista vain käärmepäinen viiri

avatuin kidoin, kielin terävin

perääni huutaa.

Syystuuli kanna, kanna minut pois.

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.