Syystunnelma (Rytkönen)

Syystunnelma. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Ma vuoren harjalle nousen,

kas, merellä myrskyää,

ja aalto rantahan roiskuu

ja tuima on tuulispää!

Ja ma katson, ja taivas on musta

ja ulappa on kuin yö,

ja päällä kumean kuohun

yön salamat leikkiä lyö.

Ja ma katson, ja horjuu honka,

on kelmeä koivupuu,

ja myrskyssä lehdet lentää

ja kukkaset kellastuu.

Ja ma katson, ja kaikkialla

rajumyrsky se raivoten soi, –

ja mun rintani etsii rauhaa,

vaan ei sitä löytää voi.

Se rinta on myös repaleissa

kuin taivahan pilvet nää,

ja se kuohuin nousee ja laskee

ja sielläkin myrskyää.

Ja sielläkin kuohut käyvät

ja ne louhirantoja lyö,

ja sielläkin salamat sinkoo

ja ne polttaa ja palaa ja syö.

Ja sielläkin aallot ärjyy

ja leikkivät leikkiään,

ja kukkaset kylmässä värjyy

ja itkevät kevättään.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.