Syyssävel

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


On, armas, autioina haat.
On kukat kuolleet. Piisku viluinen
kuin onnen varjo hämärässä värjyy.
Jo vainioita vahtii kuhilaat.
Öin peittää kentät härmä hopeinen.
Syysmyrskyt yllä kylmäin vetten ärjyy,
Pian kaikki pienet linnut pakenee
ja laulut kuolee. Suven unelmat
kuin pellon laiho vasten sirpin terää
niin taittuvat. Ja muistot varisee
kuin lehdet – hymys, hiukses ruskeat –
ei uuteen kevääseen ne koskaan herää.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.