Syysruusulle

Syysruusulle. Kirjoittanut Antti Tervo

Oi, ruusu kulta, sydän multa,

Nähdessäin sun, pakahtuu,

Kuin rintas raataa, pääsi kaataa

Syksyn tuuli lemmetön.

Sun päivän impi, luonnon lempi

Pulskeaksi puetti,

Ja koristeli, kaunisteli

Auringotar armoisa.

Sä kesän tuulta, hempi huulta

Hymyellen halailit;

Vaan nyt sä myrskyn, syksyn hyrskyn

Eessä maata suutelit.

Ja kesän-säillä, kukkaismäillä

Perhon kanssa armastit;

Vaan hänkin kaatuu, sulhos maatuu

Kanssas maahan, multahan.

Kun katson sua, tunne mua

Herättävi miettimään,

Se muistuttavi, kuiskuttavi:

Lemmit, – kuolet, – hautahan!

Mut kevät uusi, pukus, suusi

Virkkelevi vuorostaan:

Sä vaikka kuolet, – heität huolet, –

Nouset, – elät uudelleen!

[Antti] T[e]rv[o].

Lähde: Tampereen Sanomat 8.11.1870.