Syysmyrskyssä
| Syysmyrskyssä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Suvi suuri meilläkin ollut on:
- Oli riemun rikkaus suotu,
- Oli onni, tyyni ja talmaton,
- Oli taivaan valoa juotu,
- Ja kotkana toivomme kimmeltäin
- Se kohosi päivään päin.
- Ikitalven laidalla maa on tää,
- Sitä kiehtoo kylmä ja kirsi.
- Mutta hengen suvelle helkähtää
- Tämän kansan kaunihin virsi.
- Sen oppi se kuiskeesta kuusien
- Ja laulusta laineiden.
- Sen se oppi aikoina murheiden,
- Oppi surun synkkinä öinä.
- Ja se kasvoi katvessa valollen
- Ja sen voima tenhosi töinä;
- Ja polkua kulki se kaitaista,
- Mut kunnian polkua.
- Kesän kauniin maalleen se loihtikin,
- Nousi heelmähän hengen laiho,
- Ilo syttyi mielihin satoihin
- Ja niin kauas kaikkosi kaiho,
- Ja talven kansa se kukkia loi
- Ja suuria unelmoi.
- Suvi suuri meilläkin ollut on:
- Oli riemun rikkaus suotu,
- Oli onni tyyni ja talmaton,
- Oli taivaan valoa juotu.
- Ja kotkana toivomme kimmeltäin
- Se kohosi päivään päin.
- Suvi ollut on. – Nyt on syksysää,
- Nyt on maassa synkeä suru.
- Vihan, vainon käypi nyt tuulispää,
- Rikas riemumme on vain muru.
- Mut hengenpä suvelle sittenkin
- Soi laulumme kaunihin.
- Kynän vaikka täytyykin vaieta,
- Vaikka pannaan paulahan sana,
- Eipä siltä kansaani uljasta
- Ole vielä voittanut Mana.
- Ken taivahan valoa juonut on,
- On vankka ja pelvoton!
- Senpä aatos kotkana liitelee
- Ja se tekee tyynenä työtä,
- Tarinaa se aikojen kuuntelee,
- Sill’ on toivo tenhoisa myötä.
- Ei ijäksi myrsky ja pilvisää
- Voi päivyttä pimentää.
- Joll’ on taivaan hattarat hallussaan,
- Joka vallan pilvissä pitää,
- Hänen, Hänen myöskin on kansat maan
- Ja Hän silmää länttä ja itää.
- Se soi kuni taivahan tuulahdus:
- Jo tulkohon valkeus!
- Silloin päivyt meitä se suutelee,
- Meille, meille se kultia valaa,
- Julkivääryys tyhjäksi raukenee,
- Sekin raukee, mi sortaa salaa.
- Ja pilvetön Suomen on taivas taas,
- On rauha siunaus maass’.
- Kynä tehdä tenhoista työtä saa.
- Omantunnon se lausuvi kieltä,
- Ja se valloille huutaa ja julistaa
- Sanoin vallaten mahtavain mieltä:
- On pyhinnä perheessä Jumalan
- Ain’ oikeus heikomman!
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.