Syysmietteitä
Syysmietteitä. Kirjoittanut Lydia Koidula |
Suomentanut Osku Velho. |
- Koivun latvasta jo lehdet sataa,
- kolkko tuuli suven maita syö.
- Ajan kellon riemuäänet ehtyi:
- viime hetkiänsä nyt se lyö.
- Kaunis päivö, uuvuitko jo aivan,
- kun niin vitkaan nostat päätäs vaan!
- Suruisen luot katseen lastes puoleen...
- syksy raastaa heidän verhoaan.
- Niinkuin pelvon ajamina pilvet
- yli maan ja meren lentävät.
- Kurjet huikeasti huutaa, kun ne
- kohden kotiansa entävät.
- Kotihin! – Oi koti, kallis sana!
- Sydän kestä! Kohta sinunkin
- odotukses loppuu, kutsuu viimein
- sinutkin jo Isä kotihin.
Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.