Syysmetsässä
Syysmetsässä. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Niin kirjavata, kaunista on täällä,
- niin punakeltaista ja hohtavaa.
- Tää Tapiolan sali syksysäällä
- kuin kultakoristeissa kahajaa.
- Tääll’ on niin hiljaa tummain kuusten alla,
- ah, miss’ on raikkaat suvensäveleet?
- On kukkakumpareilla käynyt halla,
- on lehvät vienot multiin varisseet.
- Tää väriloisto – talven tää on aatto,
- ja vaikk’ on puissa kultaa, purppuraa,
- niin on kuin kulkis täällä ruumissaatto,
- kuin tanner Tapion ois hautuumaa.
- Kun kellastunut maahan liitää lehti,
- kun tuuli tummaa syksyvirttään soi,
- ne kieltä kummaa kuiskaella ehtii,
- ne sadun kauniin meille tarinoi:
- – Vain päivän kuuman tää on tyyni ilta,
- tää lepoon lauhaan vain on valmistus.
- Ei kuole luonto, vaikka näyttää siltä,
- on näennäistä vain sen turtumus.
- Se riisuu yltään kalman käärinliinat,
- se elinvoimaisena nostaa pään,
- kun koittaa kevään riemulliset tiimat,
- se virkoo ehompana entistään.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.