Syyskuun 11 p:nä v. 1878, jolloin Helsingin Suomalaisen Alkeis-opiston kivikartano vihittiin

Syyskuun 11 p:nä v. 1878, jolloin Helsingin Suomalaisen Alkeis-opiston kivikartano vihittiin.

Kirjoittanut Arvid Järnefelt


Wäisty jo yö pakohon salomailta sä kaunihin Suomen!
Vaikkapa kaunista katsella on tuhattähtistä yötä,
Paljoa kauniimp, on toki kultaisen päivyen nousu!
Etkö sä, haltijatar yön, nää, miten aamutar tuolla,
Koittava koi, miten luo valohon tuon laakson ja vuoren?
Etkö sä nää, miten tuolla jo taivaan kans’ helakoituu,
Kuinka jo kultainen koi salomaan sinihelmasta nousee,
Nousevi riemuisaan ja sen loistosta sammuvi tähdet,
Korkean kukkulan kylmät jäät sulavat sätehistä.
Nousevat kuolleista taas Tapion suloneitoset nuoret,
Vellamon impi jo kaunihin pääns’ veen pinnalle nostaa.
Taaskin jo kaukaa Wäinämön vanhaa kannelta kuullen
Ilmatar istuu syrjälle taivaan kaartavan kaaren;
Kukkaset kaunihit virkoo, kainosti päätänsä nostaa,
Koivukin urpuja saapi ja kukkii tuoksuen tuomi.
Kaunis on tähtinen yö, vaan kauniimp’ päivyen nousu!

Rauta [Arvid Järnefelt].


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.