Syyskesän yöt

Syyskesän yöt. Kirjoittanut Katri Vala

Näinä syyskesän öinä,

jolloin pimeys lainehtii talojen ympärillä

kuin musta meri

ja ikkunoista pyrähtelee lamppuja kohden

kalpeita perhosia,

näinä öinä

muistelen kesän palavia päiviä.

Ja ruumiini ojentuu pakenevaa aurinkoa kohti

kuin jäätyvä puu

turhaan odottaen polttavaa suudelmaa.

Ja sydämeni pienenä ja säikähtäneenä

näkee kaikkien kukkien

tekevän kuolemaa.

Ah, miksi en itsekin kuollut

keltaisella hiekalla

ihanan vihreän meren äärellä,

kun ruumiini nautinnosta suljetuin silmin

antautui auringolle

kesän huumaavina päivinä!

Silloin en olisi nähnyt sinua, Kuolema,

vaan hymyilevänä,

nuoruutta ja meriheinää tuoksuavana

olisit saanut kantaa ruumiini pois.

Enkä nyt istuisi

tuijottaen mustaan ikkunaan,

josta kantautuu sateen tuoksu

ja kuolevien kukkien huuto

palaneitten perhossiipien varistessa

surullisen pääni ylle.

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.