Syysilta (Harmaja)
Syysilta Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Sade hiljaa ja herkeämättä
- yli mäntyjen lankeaa
- On ilta. Ja jälleen tummuu
- tämä köyhä ja harmaa maa.
- Ja huoneessa äänettömässä
- minä en voi ymmärtää:
- että kerran keskellä kesää
- elin suurta ja säteilevää,
- että jalkani polkenut kerran
- maan lämpimän multaa on,
- missä Tonava verkkaan vyöryy
- läpi kukkivan tasangon,
- ja suojassa akaasioiden
- on neilikkapuutarha.
- Voi miksi en tahtonut silloin
- sinua suudella!
Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.