Syys (Polén)

Syys. Kirjoittanut Rietrik Polén

Tuuli puista puhaltelee,

Lehtosia lennättää,

Nurmi maalla nukahtelee,

Ketonen jo kelloittuu;

Ylehensä muuttuminen,

      Vaihe, kuollo,

      Jättö, toivo,

Mantereilla majailee,

Oloansa arpailevat.

Ehto aamut pimertelee,

Tähtisiä synnyttää;

Taivahassa alottelee,

Jumalat jo soitantaa;

Ilot, laulut laksohia,

      Kun ei soita,

      Eikä kuulu

Metsolassa ilontaa,

Ikävyyttä immen lemmen.

Lammin kalvo kuvastelee,

Kyyneliä tuskissaan,

Aamuruskoa oottelee,

Sulosuven palantaa;

Halut, pyynnöt riemuhia,

      Rantasille,

      Kun ei kanna,

Eikä kuulu kukuntaa,

Käön kullan laulantoa.

Mäillä kuuset kumartelee,

Kukkasia katsahtaa;

Kyyhky puussa kukertelee:

”Jo on poissa, armahat!

Kukat, ruukut juuriltasi,

      Perhonensa,

      Hohtonensa,

Hajonneet; nyt kuollo vaan

Kadonneille naurailevi”.

Niinpä uskoni päättelee,

Mielialan mulle tuo:

Saispa kuolla, kun nuo elää,

Ilona ja täytössään!

Kukan kuollo, lemmen elo,

      Luonnon sointo,

      Hengen synty,

Rientelee ja iloilee,

Vapise ei vaiheitansa.

O. P. [Rietrik Polén]

Lähde: Suomettaren vuosikerta 1848, 27. lokakuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 26.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1848. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1848_rdf.xml.