Syys-virsi

Syys-virsi. Kirjoittanut Pietari Mansikka

Ah! suvi-aika armas

Kun pois on kulkenut

Ja syksy kaiti karvas

Siahan siirtynyt.

Kun suvi sulo antoi,

Ne kaikki kaatuvat,

Ja kesä kaunis kantoi

Nyt maaksi maatuvat.

Kukat jo kaikki kuolee

Niin niityn ruohotkin,

Kun halla harmaa nuolee

Ja paha pakkanen.

Ah! ajattele sitä

Myös ilman ihminen,

Kuu kuukin kuolla pitää

Ja maaksi maatuman.

Ei pysyväistä eloo

Nyt ole kelläkään,

Vaan vakinainen ero

On kalkkihilla tääll’.

Kun kukat talvi tappaa

Ja maahan maaduttaa,

Niin kuolo kunkin nappaa

Ja kuoppaan kuljettaa.

Siis sieluasi muista

Kuin kallis kaiti on,

Pois elo synnin poista,

O, ilman ihminen!

Ah! ole valmis aina

Kun sua kussutaan,

Niin Herra armon lainaa

Ja ilon taivahan.

P[ietari]. M[ansikk]–a.

Lähde: Sanan-Lennätin 22.10.1858.