Syys-ilta talonpojan tuvassa

Syys-ilta talonpojan tuvassa. Kirjoittanut anonyymi

Tuuli tuima puhaltaapi,

Sade rankka rajuaapi

Taivaan pilvistä.

Lehdet puista putoilevat,

Linnun laulut lievenevät

Vilun kynsissä.

Kedon kukat kallistuvat,

Päänsä piiloon painelevat

Kylmää peljäten.

Vesilinnut valittavat,

Sorsat pakoon soutelevat

Jäätä järvien.

Talonpoika tuvassansa

Istuu aivan mielissänsä

Peri-penkillä;

Poltteleepi palturia,

Noita nurkan takaisia,

Vuoden tuloja.

Päre palaa pihdin päässä,

Ruotilaisen kiskoessa

Toista kelosta.

Kissa ”kehrää” pankollansa,

Noessa uunin kupehessa

Vetää unia.

Lapset kaikki karsinassa

Kokoontuneet kolpihtalle

Lyövät leikkiä.

Emäntä hän rukin eessä,

Näpit kiinni kuontalossa,

Kehrää liinoja.

Jopa nousee rukiltansa,

Ottaa kopsan kainaloonsa,

Hakee jauhoja;

Keittää puuron hiiloksella

Laatii ruuan lieden päällä

Käypi kaloja.

Tuopi piimää aika tuopin,

Voita vielä puuron silmään,

Uudis-leipiä.

Tuvan ukset ulvahtavat,

Rengit, piiat pyörähtävät

Suojaan sateesta.

Isäntä jo pöydän päästä

Tiedustelee päivän töitä

Renkilöiltänsä:

”Joko, Jaakko, riihen väätit;

Joko hevosesi juotit;

Joko tallin loit?”

”Joko, Heikki, heinäkuorman

Tallin yliselle tungit;

Halot hakkasit?

Joko, Matti, ahdoit auman;

Laadit ympärille aidan;

Verään tukkesit?”

Emäntä myös piioiltansa

Kuulosteli karjastansa

Kaikenlaisia.

”Herutitko Helunata;

Syyhytitkö Sunteria,

Kellokastani?”

”Voitelitko Piijun nännit;

Kannoitko jo lehtikerput

Lampokarsinaan?

Joko vasikatkin juotit;

Joko kaikki kossit ruokit,

Siat illastit?”

Saatuansa vastaukset,

Renkein, piikain selitykset,

Käytiin ruualle.

Liikkui puukot, linkkuveitset.

Kului leivät, puurokupit

Joukon käsissä.

Isäntäpä illastaissa

Mietiskelee aivoissansa,

Arveleepi näin:

”Hyvä syödä selvä leipä,

Hyvä juoda paksu piimä,

Lehmän antonen.”

”Vaikeampi viime syksy,

Jäykempi jäkälä-leipä,

Mieli mustempi.

Kylmä talvi kauheampi,

Näljän hahmo hirmuisempi –

Nyt on parempi.”

”Rengit, piiat, nuoret, vanhat,

Loiset, lapset, pienet, suuret,

Herraa kiittäkää!

Jolta saitte selvän leivän,

Joka ruokkii kaikki luodut,

Häntä rukoilkaa!”

Ruokittua, rukoiltua,

Piippuloiden poltettua,

Tehtiin tiloja,

Laveria lattialle,

Sekä sänky vanhuksille.

Levätäksensä.

Panee maata kaikki perhe

Asetaksen aloillensa

Aivan aikaiseen,

Herätäkseen kukon kanssa,

Havaitakseen ajallansa

Aamun ammattiin.

Hl.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.