Syys-ilta talonpojan tuvassa

Syys-ilta talonpojan tuvassa.

Kirjoittanut anonyymi


Tuuli tuima puhaltaapi,
Sade rankka rajuaapi
Taivaan pilvistä.
Lehdet puista putoilevat,
Linnun laulut lievenevät
Vilun kynsissä.
Kedon kukat kallistuvat,
Päänsä piiloon painelevat
Kylmää peljäten.
Vesilinnut valittavat,
Sorsat pakoon soutelevat
Jäätä järvien.
Talonpoika tuvassansa
Istuu aivan mielissänsä
Peri-penkillä;
Poltteleepi palturia,
Noita nurkan takaisia,
Vuoden tuloja.
Päre palaa pihdin päässä,
Ruotilaisen kiskoessa
Toista kelosta.
Kissa ”kehrää” pankollansa,
Noessa uunin kupehessa
Vetää unia.
Lapset kaikki karsinassa
Kokoontuneet kolpihtalle
Lyövät leikkiä.
Emäntä hän rukin eessä,
Näpit kiinni kuontalossa,
Kehrää liinoja.
Jopa nousee rukiltansa,
Ottaa kopsan kainaloonsa,
Hakee jauhoja;
Keittää puuron hiiloksella
Laatii ruuan lieden päällä
Käypi kaloja.
Tuopi piimää aika tuopin,
Voita vielä puuron silmään,
Uudis-leipiä.
Tuvan ukset ulvahtavat,
Rengit, piiat pyörähtävät
Suojaan sateesta.
Isäntä jo pöydän päästä
Tiedustelee päivän töitä
Renkilöiltänsä:
”Joko, Jaakko, riihen väätit;
Joko hevosesi juotit;
Joko tallin loit?”
”Joko, Heikki, heinäkuorman
Tallin yliselle tungit;
Halot hakkasit?
Joko, Matti, ahdoit auman;
Laadit ympärille aidan;
Verään tukkesit?”
Emäntä myös piioiltansa
Kuulosteli karjastansa
Kaikenlaisia.
”Herutitko Helunata;
Syyhytitkö Sunteria,
Kellokastani?”
”Voitelitko Piijun nännit;
Kannoitko jo lehtikerput
Lampokarsinaan?
Joko vasikatkin juotit;
Joko kaikki kossit ruokit,
Siat illastit?”
Saatuansa vastaukset,
Renkein, piikain selitykset,
Käytiin ruualle.
Liikkui puukot, linkkuveitset.
Kului leivät, puurokupit
Joukon käsissä.
Isäntäpä illastaissa
Mietiskelee aivoissansa,
Arveleepi näin:
”Hyvä syödä selvä leipä,
Hyvä juoda paksu piimä,
Lehmän antonen.”
”Vaikeampi viime syksy,
Jäykempi jäkälä-leipä,
Mieli mustempi.
Kylmä talvi kauheampi,
Näljän hahmo hirmuisempi –
Nyt on parempi.”
”Rengit, piiat, nuoret, vanhat,
Loiset, lapset, pienet, suuret,
Herraa kiittäkää!
Jolta saitte selvän leivän,
Joka ruokkii kaikki luodut,
Häntä rukoilkaa!”
Ruokittua, rukoiltua,
Piippuloiden poltettua,
Tehtiin tiloja,
Laveria lattialle,
Sekä sänky vanhuksille.
Levätäksensä.
Panee maata kaikki perhe
Asetaksen aloillensa
Aivan aikaiseen,
Herätäkseen kukon kanssa,
Havaitakseen ajallansa
Aamun ammattiin.

Hl.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.