Syys-ilmalla
Syys-ilmalla. Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius |
- Hyi kun on kylmä nyt ilma jo aivan!
- Pilvet ne peittävät avaralta taivaan.
- Syksy on syynä sen; ei suvi aina
- Kestä’, sen hetkeksi Luojamme lainnaa.
- Suvell’ oli horhoissa hauskainen olla,
- Lintujen ääniä sai sielä kuulla.
- Vehreys suvell’ oli maissa ja puissa,
- Kukkaiset loistivat Luojan puvuissa.
- Syksy on tullut ja nytp’ ei kuule
- Metsissä muuta kun kylmän tuulen.
- Pohja-tuuli puissa nyt pohottaa ja vinkaa,
- Keltyneinä lehtiä maahan sinkaa.
- Suomi on kaukana pohja-tähden alla,
- Soissamme asuskella tahtoo halla.
- Monet ovat keitaat, vetelät ja suuret,
- Korvissa paksuja puitten juuret.
- Vähin erin maanmies vaan niitä jaksaa
- Pelloiksi perata; se paljon maksaa.
- Vaan jos et, maamies, vaivaas suutu,
- Ei sulta sentänä leipää puutu.
- Suvella sun sarkas kasvon kantaa,
- Talvekses syksyllä syömistä antaa.
–sk–
Lähde: Maamiehen Ystävä 11.10.1845.