Syväss’ astumme hiekassa...
Syväss’ astumme hiekassa... Kirjoittanut Max Dauthendey |
- Syväss’ astumme hiekassa, merta päin,
- ja nääntyvin askelin, käsikkäin.
- Kera käy meren henget hirveät.
- Joka hetki me olemme pienemmät.
- Lopuks pienen pieninä astutaan
- meren pohjalla samaan simpukkaan;
- siki-unessa kasvamme kirkkauteen
- ihanast’ ihanampahan, helminä veen.
- Sun silmäs hiljaiset suo vuoteekseni.
- Se paikka hiljaisin on maailmassa.
- Sun katsees varjoon hyvä jäädä on.
- Sun katsees hyvä on kuin vieno ilta.
- Maan piiristä on pimeästä
- vain yksi ainut askel taivaan porttiin.
- Mun maani loppuu sinun silmissäsi.
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.