Syvän äänettömyyden syliin
| Syvän äänettömyyden syliin Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Syvän äänettömyyden syliin
- jo halaan pois.
- Jos tänään kutsuni sois,
- ilo, murhe ei ihmisten kyliin
- mua kahlita vois.
- Siniluolissa ikuisuuden
- humu loppumaton
- olis sammuvan aallokon.
- Kokis sielu kahleettomuuden
- pyhän hurmion.
- Kovin janoan laskea pääni
- kiven viileyteen,
- maan tuoksuun ja harmajan sammaleen,
- mua kutsuu väkevä ääni
- levon autuuteen.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.