Sytyttäkää
Sytyttäkää. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Sytyttäkää tulia yöhön,
- synkkähän syksy-yöhön.
- Virittäkää leimuhun liekit,
- hohtavat valojen liekit.
- Synkkä on yö.
- Ulvovat ilman tuulet.
- Kuoleman, ruttojen haamut
- kiertävät maita.
- Katso ne kulkevat
- luurankonaurua naurain,
- luuranko-itkua ulvoin,
- kalistellen kalman luita,
- hengitellen kuoleman hyytä,
- kulkevat ihmisten sekaan.
- Salongeissa loistavain hovein,
- keskellä kullan ja purpuran
- rikos, rutto myrkkyä valaa.
- Mustuvat sielut,
- mätänevät tavat,
- ja tuonen toukka elon juuria jäytää.
- – Kalman on yö.
- Ja rinnalla loiston
- on nälkä ja hätä,
- työnsankarit kahleisiin on lyöty.
- Huulet kelmeät ja otsa valju,
- poskipäillä piinan pingoitukset,
- sydämessä tuli polttavainen,
- toki uhmoaa he kurjaa kohtaloaan,
- uhmaa ihmiskunnan mustaa yötä.
- Kalman on yö. –
- Työnsankarit aamua vuottaa.
- Toki yössä, yössä on kestettävä,
- siks’ kaikuvi huuto
- yli merten maasta maahan,
- työnsankarien sotahuuto:
- Sytyttäkää tulia yöhön,
- aattehen valkeita virittäkää.
- Sytyttäkää leimuhun liekit
- ihmiskunnan yössä!
Helsinki, 1908.
Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.