Syntymättömille.

Kirjoittanut Katri Vala


Pienet jalat tepsuttavat,
heleät äänet soivat
ikkunani alla.
Taivas valuu sinisenä hymynä
suruttomain leikkijäin ylle.
Katselen ikävöiden syntymättömäin maahan.
Suloista olisi pitää käsissään
iloista pientä potkijaa,
jatkuvaa, sykkivää elämäänsä.
Mutta pihalla on hiljainen mies
kaivamassa roskalaatikoita.
Suunnaton on silmien
äänetön toivottomuus,
ne eivät edes vihaa enää.
Ja kerran oli pieni lapsi,
ojensi hymyillen kätensä
kohti elämää, kohti äitiä,
joka uneksi hurmioitunein silmin
poikansa onnen päivistä.
Vapisen vuoksenne, leikkijät.
Kaukana, aurinkoisella saarella
ampuvat kanuunat,
lentokone kiertää kaupungin yllä.
Tänään on vielä rauha.
Mutta milloin putoaa räjähtävä kuolema
ihmetteleväin leikkijäin keskeen?
Lapseni syntymättömäin maassa,
häpeän maailmaa, johon tuon teidät.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.