Syntymäpäivänä (1879)

Syntymäpäivänä. (Suomennos.) Kirjoittanut anonyymi

Sulassa lepäs unessaan

Nyt pikku Helga tuo,

Vaikk’ aurinko jo loistoaan

Armaasti häneen luo.

Hän enkelistä uneksii,

Kuin lasten luokse tulevi.

Hän uneks’, että isälleen

Hyv’ ol’ ja äidilleen,

Han simasuunsa ruusuisen

Vet’ hymyyn suloiseen,

Vaan havahti, ja valvoen

Hän hymyil’ edelleen.

Vuoteensa vieress’ pöydän hän

Nyt näki sekä enemmän:

Siin’ äiti armas odotti

Ja häntä hoiteli.

Ja suutelo ja syleily

On Helgan rukous.

Huulillaan viel’ on hymyily,

Kasvoilla kauneus.

Hän vuotta täyttää kymmenen.

Niin kulkee aika rientäen.

Ja kohta vesa versova

On puuna kaunisna.

Kun Helga pieni isäänsä

Käy tuosta katsomaan,

Niin riemu täyttää sydäntä:

Hän tapaa tuttujaan.

Mut mistä moinen ihanuus

Tää tullut oli, salaisuus

Ol’ Helgalle, vaan vihdoin tään

Hän tulee tietämään.

S[imeon]. H[irvone]–n.

Lähde: Hämäläinen 26.3.1879.