Synty-seuduilta.

Kirjoittanut Kaarlo Slöör


Oi, terve, vanhat tuttavat
Lapsuuden leikki-maisemat,
Ja ahot armahimmat;
Ja humisevat hongikot,
Ja hymisevät koivikot,
Ja rannat rakkahimmat!
Myös, terve, pieni puroinen,
Kanss’ lähde niitty-norosen,
Ja nurmet nuokkuvaiset!
Ja vuori vahva sammal’pää,
Ja kaikki terve! tervehtää
Ma tahdon tuttavaiset.
Kyll’ ennen entis-aikana,
Kyll’ ennen piennä poikana
Mä luonann’ iloelin:
Aholle silloin lampaita
Kun ajoin, kulin kankaita
Ja lahdoiss’ samoelin.
Jos päiv’ ol’ kuuma hentohon
Lahdelman syliin ventohon
Kuin sorsa, kävin uimaan.
Mä lähtehestä vettä join,
Ja purosehen myllyt loin
Ne pyörintähän huimaan.
Ol, nurmet! monta kukkoa
Oon teiltä saanut tukkoa
Ne koreaksi laitti.
Ja vuor’, sä olit linnanain,
Mä itse kuningasna vain –
Oi muistaisinko kaikki!
Niin – ol’ ne ajat armahat
Ei synkät surut karvahat
So’aiseet taivastani:
Ol’ rinta raitis, viaton;
Ja sydän puhdas saastuton:
Ja tienn’ en vaivahtani.
Mut kaikki ne on mennehet,
Kaikk’ onpi elon melskehet
”Moniksi muutellunna”.
Iloonsa sielu silloin luo
Kun muisto milloin sitä juo
Mi ompi kadonnunna.

Kaarlo [Slöör].


Lähde: Keski-Suomi 3.4.1880.