Syntinen ja Vapahtaja
Syntinen ja Vapahtaja. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Sielu:
- Janoat, rakas Herrani,
- Sielujen pelastusta;
- Halajat nostaa sieluni –
- Oi, kiitos! kirousta
- Sieluni tuntee – kauhea
- On synnin julma valta –
- Oi, nosta, auta minua
- Jo kadotuksen alta:
- Jeesus:
- Joh. 4. 10, 13, 14.
- Jumalan lahjan ihanan
- Jos, sielu, ymmärtäisit,
- Elämän vettä minulta
- Ottamaan ennättäisit,
- Jumala antoi Poikansa
- Syntisten auttajaksi;
- En tuomitsemaan tullut ma,
- Vaan anteeks’-antajaksi.
- Jos käsittäisit: Jumala
- Lahjoitti rakkahimman
- Poikansa; Isän helmasta
- Hän tuli, kallihimman
- Toi lahjan: ijankaikkisen
- Elämän syntiselle,
- Jok’ uskoo, ottaa vastahan,
- Antauu Kristukselle.
- Tää kirkas lähde elämän
- Avattu jokaiselle.
- Nyt Poika sielun itkevän
- Vie Isän sydämmelle;
- Ja kaikki synnit annetaan
- Armosta anteheksi
- Ja synnytetään uudestaan
- Karitsan kaltaiseksi.
- Ei ole tämän maailman
- Kurjissa kaivoloissa
- Se vesi, mikä janoovan
- Tyydyttää – nautinnoissa
- Vain omantunnon tuskia
- Synnyttää meno turha;
- Ja kunnia ja tavara
- On monen sielun murha.
- Ken ikään tahtoo nauttia
- Maailman hettehestä,
- Hän polttavassa janossa,
- Kuoleman heltehessä,
- Ei löydä veden pisaraa
- Kielensä kostukkeeksi,
- Vaan ijankaiken janoaa,
- Jää tulen kekäleeksi.
- Ken juopi vettä elämän
- Ijäisen lähtehestä,
- Ja rakkautta elävän
- Jumalan sydämestä.
- Armosta, kautta Kristuksen,
- Alati ammentaapi,
- Hän tyydytetyks’ janonsa
- Ajassa tässä saapi.
- Sillä se silmä lähtehen
- Uskovan sydämmessä
- Kuohuva onpi ainainen
- Siunaus elämässä.
- Asunto Pyhän Hengen on
- Se sydän autuainen:
- Siin’ ilo, rauha verraton,
- Rakkaus taivahainen.
- Sielu:
- Ma olen kurjin syntinen
- Ansainnut kadotuksen,
- Tuomion monenkertaisen,
- Voi, ikikirouksen!
- Oi, yksin Sinä ymmärrät
- Tilani, kurjuuteni,
- Turmelukseni käsität
- Ja suuren pahuuteni.
- Oi, syvyydessä sieluni
- Valittaa kujerrellen,
- Ma vaivun, auta Herrani!
- Suurelle syntisellen
- Jo anna armos lohdutus
- Ja kalliolle nosta
- Vajoova jalka – kadotus,
- Jo uhkaa – älä kosta.
- Jeesus:
- Joh. 4. 26.
- Ma olen tullut Messias
- Etsimään kadonneita;
- Ma kuolin sinun puolestas,
- Armahdan eksyneitä.
- Rakkauteni palava
- Kaikkia syntisiä
- Etsii – ja etsii sinua,
- Kuin ylkä ystäviä.
- Ma annan sulle itseni,
- Armoni, aarteheni,
- Ijäisen ystävyyteni
- Ja morsiamekseni
- Kihlaan ma sinut uskossa;
- Ja lumivalkeaksi
- Pestynä olet ihana
- Isälle lapsoseksi.
- Sielu:
- Oi, armon äärettömyyttä,
- Oi, suurta rakkautta!
- Voi, tätä kylmää sydäntä!
- Voi, suurta luopumusta!
- Mutt’ anna sekin anteeksi,
- Epäilys, synti poista!
- Oi, tule sydämmeheni
- Ja rakkautta loista!
- Oi, loista sydämmeheni,
- Sen kylmyys, kurja saasta
- Pois polta rakkautesi
- Tulella, irti maasta
- Sieluni iki-irroita,
- Oi, anna kirkkautta
- Sieluni nähdä Sinussa,
- Kasvojes valkeutta!
- Ett’ aina oisin Sinussa
- Ja minun sydämmeni
- Temppelis – jossa asuva
- Johtaisit askeleni;
- – Silmäni aina avaisit
- Näkemään tahtoaisi,
- Ja Henki haavas kallihit,
- Minulle kirkastaisi.
- Ma uskon, epä-uskoni
- Sa poista – lisää aina
- Uskoa, ole eloni,
- Leimasi pyhä paina
- Mun sieluhuni – tulella
- Kastele elämäni,
- Ett’ oisin tosi suolana,
- Valaise pimeäni!
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.