Synkin aika
Synkin aika. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Kun on vuoden synkin aika,
- Lyhyt päivä, pitkä yö,
- Pakkanen on parhaimmillaan,
- Miltei mahdotonta työ,
- Jolloin taivaanrannan takaa
- Päivää tuskin nähdäänkään,
- Valonjuhlaa ihaninta
- Silloin, silloin vietetään.
- Kun on aikakausi kaamein,
- Hengen-soihdut sammuneet,
- Mennyt toivo toivokkaimman,
- Pettänynnä perusteet,
- Valtikka pois vierähtänyt
- Jumalilta Olympon,
- Velhoin turviin hädissänsä
- Juossut kansa taidoton;
- Säde kruunun otsaltansa
- Kadottanut kuulu Bel,
- Järkiuskon sokkeloihin
- Eksynynnä Israel,
- Silloin, silloin valon-tuoja
- Ilmestyi kuin aamun koi,
- Silloin maan ja taivaan Luoja
- Juhla-aiheen suuren soi.
- Kun on tullut sieluun syksy,
- Päivä mennyt piilohon,
- Oma luotto rauenneena,
- Oma neuvo neuvoton,
- Into poissa, toivo tiessään,
- Lamass’ oma viisaus;
- Astui minne, kaikuu vastaan
- Tuomio ja kadotus,
- Ken se silloin silmät nostaa,
- Katsoo, huutaa taivaaseen,
- Sille valo välkähtääpi,
- Juhla saapuu sydämeen.
- Kataluutta kaikkialla,
- Rikos vaalii valtikkaa,
- Himon löyhkää ilma täynnä,
- Valhe tietä viitoittaa,
- Kyitä hautoo miesten mielet,
- Myrkyn visvaa vuotaa suu,
- Raskas aika, kurja aika,
- Suomen kansan lokakuu.
- Nostais katseen kansa rukka
- Turpehesta ylöspäin,
- Nostais armon taivahalle
- Sanan tähteen tähystäin!
- Tähti tuo se johdattais sen
- Betleheemiin seimen luo,
- Josta miljoonille ennen
- Virtas puhdistuksen vuo.
- Rikos riutuis, sappi sammuis,
- Himon löyhkä haihtuis pois,
- Suomen kodeist’ ilo loistais,
- Jouluvirret kirkkaat sois.
- Nyt on vuoden synkin aika,
- Valon juhlaa vietämme,
- Nyt on syksy Suomen kansan,
- Herra ohjaa tietämme!
- Oi Herra ohjaa tietämme!
Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.