Syksyn ruusu.

Kirjoittanut Juho Laine


Sä syksyn ruusu viimeinen,
Oi miksi vaalenet?
Min tähden kuihdut, kalpenet,
Ja oot niin murheinen?
Niin kaipaavaisen kaltainen
Sä oot, kun morsian,
Min sulho vaipui hautahan,
Taikk’ olj petollinen.
Sä painat maahan, sammaleen
Sun kasvos’ kaunihit,
Ja lausut meille hyvästit
Näin liian aikaiseen.
Jo arvaan, ruusu, huolesi,
Jo tiedän, miksi näin
Sä asuskelet allapäin
Ja kuihdut, kuoletki.
Sä yksin syksyilmalla
Huokailet armaiden,
Jo tuonen maille menneiden,
Siskoisi haudalla.
Ja pois on aika kultainen,
Se aika armahin,
Kun luonas’ siivin silkkisin
Liehuili perhonen.
Sä kyllin riemut, huoletki
Jo tunnet maailman;
Siis vaivu hiljaa hautahan
Luo helläin siskoisi!

[Juho] Laine.


Lähde: Päijänne 24.9.1878.