Syksyllä kotiin
Syksyllä kotiin. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Syksyllä kotiin, syksyllä yössä,
- Syksyllä vetten mustassa vyössä.
- Tyrskyjä vastaan, tuulta ja lunta,
- Purttani ohjin, mut uinuen unta,
- Josta en herää vaaroissa tien.
- Vaahti se kannelta syöksyvi ruumaan,
- Enkä mä herää, tuskinpa tuumaan
- Retkeä vastoin tuulta ja lunta,
- Kotiin ma kuljen, mut uinuen unta.
- Aallokko, lausu: – kuollutko lien?
- Uskoton, uhmiva aalto, mi viet mun,
- Vielä kuin muinoin ystävä liet mun;
- Vielä sä viskot, nostat ja heität mun,
- Ilkkuen kanssani, ennenkun peität mun:
- Vie minut maihin! – Kuolla en vois!
- Katumusretki on tehtävä vielä,
- Kerjäten seistävä tuttujen tiellä,
- Jotka, kuin aallot, mun nostavat, heittävät,
- Ilkkuen kanssani, kunnes mun peittävät
- Siunatun unholan mereen pois!
- Viuhuvat viimat vihmoen kulkee,
- Sankeat aavat silmältä sulkee,
- Haahkan ma vain näen pyrkivän pakoon
- Juurehen männyn, kallionrakoon,
- Missä on untuvasuojansa tuo.
- Katumusretkeä, tuulta ja lunta
- Siinä en muista, miss’ uinun ma unta,
- Untani puusta, min juurakon rakoon
- Pesäänsä haahka pääsevi pakoon
- Neulasten alle ja puolison luo.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.