Syksyiset mietteet.
(L. Koidula.)
Kirjoittanut Lydia Koidula


Koivun latvasta jo lankee lehti,
Kylmä tuul’ käy yli kesannon, –
Iltakellon viime lyönnit kaikuu,
Vaijenneet jo riemun äänet on.
Armas päivyt, ootko uupununna?
Vaivoin päätäs yllä kantelet;
Surullisna katsot lapsiasi,
Joit’ on syksyn myrskyt riistäneet.
Pilvet korkeell’ yli merten, maiden
Liitelee kuin pelvon ajamat;
Kurkein huudot kaikuu kaipaellen,
Kotiin päin nuo lentää oikovat.
Kotiin päin! Oi koti – sana armas!
Sydän kärsiös! Jo sinunkin
Läsn’ on lähtöaikas, sillä Herra
Viimein kutsuu sunkin kotihin.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.