Syksy.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Syksy sortaa seutujamme,
Kukkanurmet kuihduttaa,
Verhot riisuu vaaroiltamme,
Laaksoin lemmen lauhduttaa.
Myrsky riehuu raivosasti,
Aallot vyöryin ankarasti
Rannikoille roiskuaa.
Pois on luonnon laulukunta
Lämpömaihin lentänyt,
Taivas synkkä luopi lunta,
Talvi saapi voiton nyt;
Vaan kun uusi kevät koittaa,
Talvelta se vallan voittaa, –
Het’ on luonto herännyt,
Elon syksy ihmisenki
Kukoistuksen kuihduttaa;
Majastaan pois muuttaa henki,
Omansa jo ottaa maa;
Mutta toinen kevät tuolla
Hautatarhan takapuolla
Autuaampi aukeaa.


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.