Sydänyön lapsi (1919)
Sydänyön lapsi. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell |
- Miks synkeä lapsi mä synnyinkin,
- laps sydänyön, sydänvaivan?
- Minut Luojani loi elon kuohuihin
- kuin hauraan kaarnalaivan.
- Ah, onnen ma sain ja ma tuhlasin sen,
- ja Herran mä hellytin rukoillen:
- Isä, kylmenin sulle!
- Nyt kostat sa mulle:
- maan kylmän et rauhaa
- suo ahdistetulle!
- Isä, mulle armos suo,
- Isä, yöhöni valos luo,
- vuoks poikasi Kristuksen,
- vuoks poikasi Kristuksen!
- Mua helvetin valtaan et jättää voi,
- kuin kietookin se nyt mua.
- Omaks saatanan et mua pettää voi –
- verilunnahas sitoo sua.
- En vihassas, Pyhä, Vanhurskas,
- ukonjylyss’ en nää koko suuruuttas:
- sua on kointähden palo,
- sua päivänsalo
- ja kasteisen aamun lempeä valo!
- Isä, mulle armos suo,
- Isä, yöhöni valos luo,
- vuoks poikasi Kristuksen,
- vuoks poikasi Kristuksen!
Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.