Sydämmeni mun.

Kirjoittanut Eero Alpi


Suruinen on loiske illan mainingeiden,
Suruisempi ompi sydän murtuneiden.
Niinkuin sydämmeni mun.
Synkeyden syli ompi syksyn tumma lehto,
Synkeämpi, syksyisempi ompi surun kehto.
Niinkuin sydämmeni mun.
Riemastuvat mainingitkin, kunhan aamu valtaa,
Yksi vaan ei kousanansa nouse surun alta.
Surkee sydämmeni mun.
Kerran lehto tummempikin aamun, valon saapi,
Yksi vainen pimeässä aina vaikertaapi.
Synkkä sydämmeni mun.


Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.