Sydämen kaipuu

Sydämen kaipuu. Kirjoittanut Simo Korpela

Mik’ on se outo, ikävöivä kaipuu,

Jok’ kurjimmankin valtaa toisinaan,

Kun rauhallisna mietteisiin hän vaipuu,

Vapaana elon arkihuolistaan?

Tää hengen pyrkimyst’ on Isän luoksi,

Tää koti-ikävää on taivaaseen.

Tää sydämien syvä pohjavuoksi

Se näyttää suunnan sielun autuuteen.

Kun henki kotoisin on Jumalasta,

Niin sinne pyrkii taas se takaisin

Ja tyydytetyks’ tulee silloin vasta,

Kun saapunut on synnyinkotihin.

Oi ällös sammuttaa sit’ ääntä koita,

Sen vetoa sä seuraa ainian!

Ja uupumatta taistele ja voita!

Sä voittoon pääset kautta Karitsan.

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.