Svirstroi
Svirstroi Kirjoittanut Santeri Mäkelä |
- Olen nähnyt veden vellovan voimat.
- Olen nähnyt Imatran,
- Niagarankin rannalla seissyt.
- Olen nähnyt vesimassat valtavat
- alassyöksyvän korkeuksista,
- miljoonin tonnein paaseja lyövän
- vihaisna näyttäen valkeita hampaitaan.
- Ja inehmon jalkojen alla ikivuori
- se vapisee väristen kuni teuraskaatras,
- mi kuoleman kielissä värjyy,
- käsi vahva kun niskaan sen tarttuu
- ja välähtää puukko sen yllä.
- Nyt seison Svirstroilla...
- Seison keskellä työn, kuuntelen laulua uutta.
- Seison vierellä pilviä hipovain
- korkeajännitystornein
- ja ylläni kurottuu nostokurkien
- jättiläiskaulat.
- Kas miten kettingit, teräsköydet
- ja vintturit kiljuu
- ilakoiden kuten nuoriso kevätiltana
- tanssissa tanhun.
- Ja syvänteistäpä pohjalietteiden
- mahtavaa joen muinaisen
- nyt tonnit nousevat tanssien
- ja kiljuen kiitävät junat.
- Ja meren rannoilta lasteineen
- saapuvat laivat lussille,
- jota Eurooppa nähnyt ei toista.
- Ketohongan oksalla ihmeissään
- nyt kevätkäkönen kukahtaa –
- tämä laulu on työn,
- tämä laulu on iskutyön.
- Näen, miten muinaismuurien liitteisiin
- painuvat iskurit syvyyksiin.
- Mutta ylläpä iskurin pään
- moninkymmenin metrein
- vangittu Svir ähkyen vihoissaan
- vaanii hetkeä vain hyökätä iskurin niskaan
- kaikki murskaten, hukuttain, hävittäin.
- Epäröi järki, epäröi tiede ja tekniikka
- ja viisahat rannalla pudistaa päätään.
- Mutta kun puolue käskee ja ohjaa,
- »se pyörii sittenkin!»
- Näet, montunpohjalla iskurit
- verkkaan haastaa vaan:
- »Joo – joka kontrollinumerot
- kolmasti ylittää,
- sen, jumalauta, mieheksi sanoo saa
- – pojat! pitää yrittää...»
- Näin kautta laajan neuvostomaan
- voimalla kymmenten miljoonain
- käy luomistyö...
- Ei maailma nähnyt oo moista.
- Mutta keskeisin kaiken luomistyön
- tämän päivän sankari voittamaton
- on iskuri, mies sekä nainen.
- Sinä, iskuri, mies, joka
- taivaalta tempasit salaman,
- maast’ otit voiman!
- Et yksin, vaan kera laistesi miljoonain
- sinä, iskuri, mies, joka povellas
- kannat avainta paremman maailman.
- Sua ihailen, sankari,
- joka luot uutta,
- joka luot suurta...
1934
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.