Suvi-illalla

Suvi-illalla. Kirjoittanut Herman Niemi

Jo taasen joutui ilta

Rauhaansa laskemaan;

Se murheet ihmisiltä

Karkottaa tullessaan,

Ja levon saavat

Jo luonnon voimatkin

Ja päivän vaivat

Nyt unhotetaan unihin.

Periltä lännen kulman

Aurinko heiastaa

Tuon vienon rusko kullan;

Nyt sini-aaltoja

Ja vuoret, kummut

Se kultaa kullallaan,

Ja pienet linnut

Jo laulaa iltalaulujaan.

Oi! jospa oisi kulta

Ja armas mullakin

Niin teidät, linnut, tuolta

Mä luokseen loihtisin:

Te laulaisitte

Unehen vienoisen

Ja jättäisitte

Vaan sulot soinnut mielehen.

Mä katein ristiin vielä

Anoen liittäisin:

Hän Herra, että sieltä

Taivaasta antaisi

Nyt rauhan hälle

Ja se ois’ toivoni,

Jos enkel’ tänne

Nyt vartiakseen laskeisi.

[Herma]–n. N[ie]m[i].

Lähde: Tampereen Sanomat 2.7.1879.