Suvi-illalla.

Kirjoittanut Herman Niemi


Jo taasen joutui ilta
Rauhaansa laskemaan;
Se murheet ihmisiltä
Karkottaa tullessaan,
Ja levon saavat
Jo luonnon voimatkin
Ja päivän vaivat
Nyt unhotetaan unihin.
Periltä lännen kulman
Aurinko heiastaa
Tuon vienon rusko kullan;
Nyt sini-aaltoja
Ja vuoret, kummut
Se kultaa kullallaan,
Ja pienet linnut
Jo laulaa iltalaulujaan.
Oi! jospa oisi kulta
Ja armas mullakin
Niin teidät, linnut, tuolta
Mä luokseen loihtisin:
Te laulaisitte
Unehen vienoisen
Ja jättäisitte
Vaan sulot soinnut mielehen.
Mä katein ristiin vielä
Anoen liittäisin:
Hän Herra, että sieltä
Taivaasta antaisi
Nyt rauhan hälle
Ja se ois’ toivoni,
Jos enkel’ tänne
Nyt vartiakseen laskeisi.

[Herma]–n. N[ie]m[i].


Lähde: Tampereen Sanomat 2.7.1879.