Suven suloisuus

Suven suloisuus. Kirjoittanut Oskar Wilho

Jopas tuli taaskin suvi,

Kevähinen läheni,

Jopas toki Toukokuulla

Talven hallat väheni.

Jopa pakkasenki pahan

Vankka voima vaikeni,

Koska suvi suloansa

Alas maahan saatteli.

Aurinkoinen paisteellansa

Haihdutteli hallan työt,

Varhaisella nousullansa

Kukisteli kylmät yöt.

Korkialta alas maahan

Armahaiset säteens’ soi,

Lumet suuret sulamahan

Hajotteli hanget noin.

Sadepilvet pisarrellen

Sulatteli maamme kai,

Talven kanssa kinastellen

Sade, lämpö voiton sai.

Sulatellen järvein jäätki,

Lampistemme pienoisten,

Jokein, puroin vedet päästi

Virtailemaan vienoisten.

Ruohot, lehdet, kullasetki

Vihoittamaan virkoaa,

Vainioilla laihosetkin

Pääsee kanssa kasvamaan.

Karjalaumat laitumille

Pääsi, kellot kaulahan,

Paimenetkii ahosille

Saapuivat myös laulamaan.

Maamies saapi käyttää auraa

Arvoisin mi ompi työns’,

Kylvän, ohraa sekä kauraa

Suviviljat muutkin myös.

Kesälinnut laulullansa

Tervehtääpi meitä taas

Pohjolaamme tultuansa

Kaukaisesta kesämaast’.

Käet kukkuu kankahilla

Leivot rastaat livertää,

Satakielet salosilla,

Pääskyt koissa visertää.

Lintuset näin laulullansa

Suopi mieliin suloa,

Ihaellen tavallansa

Hekin kesän tuloa.

Riemastu sä, ihmisrinta

Lailla linnun laulamaan,

Aikaa vuoden herttaisinta

Kun sä pääsit nauttimaan!

Ylistäen töitä Luojan,

Ihaellen niitä myös

Meille kaiken hyviin suojan

Suureks’ näkyy kaikki työns’.

[Oskar] Wilho.

Lähde: Savo 18.7.1884.