Suutelo (Juva)
Suutelo. Kirjoittanut Viktor Rydberg |
- Malja sa suo sulo huultes taas, vaikk’ aina se mulle
- riemuhun armaimpaan kaipuun tuskia toi!
- Suudellessasi noin mua, henkeni kaihoa täynnä
- maisia kahleitaan herkkiä tempoelee.
- Niinkuni vanki, kun elpyi maa, kevätilma kun armas
- vienona leyhähtää vankilakammiohon,
- painavi poskea ristikkoon sekä nauttien henkii, –
- kahtapa kurjemmaks kahleen tuntevi taas;
- niin, kons’ suudelmas kuni tuoksua toi suvimailta
- ruusun kehkeyvän sieluni uumentoon,
- kimposi kahleissaan se ja huulten salpoja painain
- intosi lentoon pois, intosi valkeuteen,
- mailmaan henkevähän, miss’ on sisin itsesi, armas,
- missä se unhottuin sieluhus yhtyä sais.
Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.