Suutarin laulu

Suutarin laulu. (Annettu.) Kirjoittanut anonyymi

Suutari:

Mitä olis sull’

Sanomisia mull’,

Sinä harmaa sarka-takki?

Annappas minun tuota kuulla

Mimmoinen asia olis sulla,

Mitä varten sä,

Sinä pöllö-pää,

Nyt olet tänne tull’t?

Kosija:

Sitä sanon mä,

Mitä anot sä:

Anna Maijais emännäks’.

Jos ei ole mull’ verasta frakki,

Niin on tok sarasta takki;

Se kuin verassa,

Se velassa,

Talonpojan säädyssä.

Suutari:

Ei se kelpaa mull’

Että antaa sull’

Mun ainoan tyttärein.

Se olis suureks’ häpeäksi mull’

Että olla Appi-fari sull’,

– Sinä semmoinen,

Minä tämmöinen,

Etkös tiedä kehno vaan!

Kosija:

En tiedä mä,

Mikä mies oot sä,

Kuin arvoas aattelen.

Suutariks’ olen sinut luullut.

Sen olen viel muiltakin kuullut;

Sen tiedän vaan,

Olen kuulla saan,

Että olet köyhä mies.

Suutari:

Voi tuhatta,

Vain köyhyyttä

Sinä ryökäle ilmoitat!

Hohtimet ja vasara on uusi,

Pikiä, ja naskalia kuusi;

Siinä höskyä,

Siinä lestiä,

Siinä tällykät ja muut.

Kosija:

Vie tuhatta,

Sitä rikkautta.

Kuin suutarilla on!

Tuota en olis todeksi luullut,

Jos ei olis korvain kuullut;

Vie tuhatta,

Sitä rikkautta,

Kuin maailmassa on.

Lähde: Sanan-Lennätin 29.1.1858.