Suurmiesten sanoja

Suurmiesten sanoja. Kirjoittanut anonyymi

Robert Oven: ”Se systeemi, jonka mukaan kaikki maan kansat elävät ja toimivat, on perustettu mitä karkeimmalle petokselle, syvimmälle raakuudelle tai molemmille yhteensä – siis ei tämä systeemi mitenkään edes muovailemalla niitä periaatteita, joilla se lepää, voi tuottaa mitään hyvää ihmisille; päinvastoin täytyy sen käytännöllisten seurausten aina olla pahan tuottamista”.

John Ruskin: ”Me olemme viime aikoina innokkaasti tutkineet ja täydentäneet sivistyksen suurta keksintöä – työnjakoa, mutta me annamme sille väärän nimen. Jos me oikein lausuisimme, kuuluisi sanat näin, – ei työ ole jaettu, vaan ihmiset ne ovat pirstotut pieniksi ihmiskappaleiksi, murretut muruiksi, niin ettei se vähäinen murto-osa järkeä, joka jätetään jälelle, riitä kokonaisen parsineulan tai kokonaisen naulan valmistamiseen, vaan menee se kaikki neulankärjen tai naulanpään tekemiseen. Tosin on hyvää ja suotavaa, että voidaan tehdä monta parsinneulaa päivässä, mutta jos voisimme nähdä millä hiedalla me niitä kiillotamme – ihmissielun hiedalla, niin ajattelisimme, että myös tämä on epäedullista.

Voi takoa ihmiset kahleisiin, kiduttaa heitä, sulkea heitä huoneisiin kuin karjaa, tappaa heitä kuin itikoita, ja kuitenkin voivat nämät ihmiset jossain merkityksessä, sanan parhaassa merkityksessä, pysyä vapaina, mutta kun tukahutetaan ja tapetaan heidän kuolemattomat sielunsa ja kuiviksi mätäneviksi tikuiksi muutetaan heidän inhimillisen järkensä hennot taimet, ja kun heidän lihaansa ja luitansa käytetään tehtaitten hihnoiksi, – niin siinä se on todellinen orjuus. Vain tämä inhimillisen alentaminen ja koneeksi muuttaminen ajaa työmiestä järjettömästi, tuhoavasti ja turhaan taistelemaan sen vapauden puolesta, jonka todellista olemusta hän ei itse ymmärrä.

Hänen katkeruuttaan rikkautta ja herrasmiehiä vastaan ei tuota nälkä eikä haavoitettu ylpeys – nämät molemmat aiheet ovat aina tehneet vaikutuksensa, mutta ei koskaan ole yhteiskunnan perusteet niin horjuneet kuin nyt. Syynä ei ole se, että ihmiset näkevät nälkää, vaan ettei heillä ole mitään tyydytystä siitä työstä, joka heille hankkii leivän ja siksi pitävät he rikkautta tyydytyksen ainoana välikappaleena. Syynä ei ole se, että ihmiset kärsivät ylempien säätyjen halveksimisesta, vaan se, etteivät he voi sietää omaa itsehalveksimistaan, sillä he tuntevat, että se työ, johon he ovat tuomitut, alentaa ja tuhoaa heidät, tekee heistä jotain ihmistä alempia. Eivät koskaan ole ylemmät säädyt osottaneet niin paljon rakkautta ja sympatiiaa alempia kohtaan kuin nyt, eivätkä he koskaan ole olleet niin vihatut kuin nyt.

Tolstoi. Perusajatus väkivallan kieltäminen.

37 tuntinen työpäivä eräällä rautatiellä. On kilpailua työstä leipäpalkalla, työstä johon maaorjuuden aikaan ei julminkaan isäntä olisi orjiaan pannut.

Kuinka ovat sielumme niin pimittyneet ettemme näe työmiesten tuhoavan ruumiinsa ja sielunsa ja ettemme välitä siitä. Se on ymmärrettävää, kun tiedämme että ihmiset pahoin toimiessaan keksivät puolustuksekseen kokonaisen maailman katsomuksen: Jumala on luonut toiset orjiksi ja toiset herroiksi, köyhiksi, rikkaiksi. – Työpäivä on lyhentynyt ja palkka suurentunut, mutta parannusta ei näy. Tosin paikoittain tehtaissa näyttää olevan parempi. Vapaa maaelämä – tehtaanorjuus. Maa on otettu pois – se on annettava takaisin.

Kaikki maailman viisaat ja runoilijat ovat yksin ja ainoastaan maanviljelijän elämässä nähneet inhimillisen onnen ihanteen; todella työtä tekevät ihmiset, joitten tavat eivät ole pilaantuneet, ovat sen valinneet ennen tehtaantyötä, se on aina vaihtelevaa ja vapaata. – Sosialismikaan ei pidä siksi, että ei voi saada työnjakoa aikaan, toiset kun eivät voi hyväksyä toisten tuotteita (väkijuomia, ylellisyyttä).

Lähde: Työmies 20.1.1902.