Suur’ olet, herra!

46. Suur’ olet, herra! Kirjoittanut Simo Korpela

Maa, meri, taivas, kaikki, kaikk’ on Herran.

Kaikk’ kertoo, Luoja, sinun kunniaas.

Sun käskystäs ne ilmestyivät kerran,

Sun viittauksestas ne katoo taas.

Sä kaikki ohjaat pyhän tahtos mukaan,

Ei neuvonantajakses kelpaa kukaan.

Oi, Siion, suuri on sun kuninkaas!

Suur’ olet, Herra, minä heikko, pieni,

Mä tuhka tuulessa, mä tomu maan.

Mut kun mä nöyrtyin haltuus annan tieni,

Mun taivaalliseen nostat kunniaan.

Mut ken sua tyhmyydessään nousee vastaan,

Voi suustas sana yksi ainoastaan

Sen saattaa perikatoon kokonaan.

Sinutta, Herra, ei oo mitään mulla;

Kun sinun saan, niin kaikki mulla on.

On autuus suuri vanhurskautetulla,

Oi jospa käsittäis sen uskoton!

Siks Herrass’ iloitkaa te, Herran omat,

Vaikk’ oisittekin maan paäll’ osattomat!

Ja häntä kiittäkää, hän suuri on!

Oi kiitos, Herra, kun sä nöyrät nostat

Ja kunniaan kun saatat sorretun!

Oi kiitos, kun sä ylpiöille kostat

Ja pilkkanaurun vaihdat itkuhun!

Ja kiitos, Herra, kun sä pidät yllä

Vanhurskauttas miekall’ yletyllä!

Oi kiitos, Herra, kun myös muistat mun!

Suur’ olet, Herra, sentään muistat pienet.

Oi määrätön on rakkautesi!

Kuink’ ihmeellinen todell’ itse lienet,

Kun nähdä saa sun kerran silmäni!

Kaikk’ aavistukset, näyt ja esikuvat

Ne todellisiks silloin kirkastuvat,

Kun aika muuttuu ijäisyydeksi.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.