Suru.

Kirjoittanut Eero Eerola


Sula eikö jo jää, sula eikö jo jää
minun mökkini ikkunasta,
suo, Luojani, päivän pilkistää,
mua katsoa murheen lasta!
Olen vuosia monta jo oottanut näin,
nyt, Herra, en enää jaksa.
Vain kerran kurkotin päivään päin,
sain ankaran käskyn: se maksa!
Suru liian suuri, ah, sula ei,
kenen sydämen kerran se jääti,
minun sieluni päivän ystävä vei,
ijäks kohtalo yöhön hääti.


Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.