Suru
Suru Kirjoittanut Alfred de Musset |
- Mun eloni mennyt on hukkaan,
- ilo poissa ja ylpeys ja voima,
- ainut ystävä epäily, soima,
- kun neroni päässyt ei kukkaan.
- Kun Totuuden tuntemaan tulin,
- sitä ystäväks ensin ma luulin,
- mut Totuuden kun sanat kuulin,
- sen ohi jo kernaasti kulin.
- Se sentään on ihana iki!
- Ja ken sitä käynyt ei liki
- maan päällä, ei ymmärrä mitään.
- Hyvä kaikki pois häviää nyt.
- Herra puhuu, vastata pitää;
- vain itkuni mulle on jäänyt.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.