Surevalle.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Oi, tyttö raukka, miksikä katsehes,
Tuo ennen kirkas, tummeten synkistyi?
Miks murheen yöhyt varjoo poskes,
Mielesi murtunehelta näyttää?
Lie toivos taivahilta jo pilvinen
Pois päiväpaisteen kätkenyt kultaisen,
Ja ihanteesi, ennen kirkas,
Pilvisen varjohon vaipununna.
Pois murhees, impi! Toivo jos himmentyi,
Ei vaipumist’ oo huolien aaltoihin. –
Useinhan ihmislapsi pettyy,
Tottumaton kun on taisteloihin.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.