Suomi Sebastian Münsterin 1500-luvun alkupuolella ilmestyneessä kosmografiassa
| Suomi Sebastian Münsterin 1500-luvun alkupuolella ilmestyneessä kosmografiassa Kirjoittanut Julius Ailio |
| Suomen Museo, N:o 6 / 1899 |
Ameriikan ja meritien löytäminen Itä-Indiaan olivat tapahtumia, jotka avasivat maantieteellisille tutkimuksille uusia ja avaria aloja. Kopernikuksen kautta sai matemaattinen maantiede uudistetun muodon, ja astemittausten ynnä pituus- ja leveysmääräysten avulla saatiin korjatuiksi useita entisiä erehdyksiä maiden ja merjen asemasta. Maantieteellinen kirjallisuus lisääntyi samassa määrässä kuin ainekset matkojen kautta karttuivat ja se oli omiansa edistämään yleensä tieteen kehitystä. Milanon yliopistoon perustettiin jo 1400-luvun lopulla oppituoli maantieteessä, samaan aikaan ilmaantui oivallinen maakartta ja 1500-luvun alulla ensimmäinen kartta, jossa Ameriikkakin oli kuvattuna. Tähän aikaan ilmaantui myös erittäin arvokas ja laajaperäinen, koko maapallon maantiedettä käsittelevä teos, Sebastian Münsterin kosmografia karttoineen.
Münster, joka syntyi 1489 ja kuoli I552, oli aluksi fransiskaani-munkki, mutta siirtyi sitten uskonpuhdistuksen puolelle. Hän on tutkinut hepreaa ja teologiaa sekä matematiikkaakin. V. 1534—5 julkaisi hän heprealaisen raamatun, mutta hänen pääteoksensa on kuitenkin latinalainen ”Cosmographia universa", joka ilmestyi Baselissa v. 1544 ja josta on tullut kaikkiaan 24 painosta sekä useita käännöksiä.
Koska tämä on vanhimpia kosmografioja ja meillä vähän tunnettu, suomennamme siitä Historiallisen museon kirjastoon hiljattain hankitun, v. 1550 julaistun painoksen mukaan, Suomea koskevan huvittavan luvun tähän, jättäen mietelmäin teennän sen johdosta lukijaimme asiaksi.
- Kuv. 1. Suomalainen maisema Münsterin kosmografiassa (* Että tällä maisemalla on ihan saksalainen luonne, tarvinnee meidän tuskin huomauttaa. Tuo omituinen pyöräaura, sidelaitosrakennukset, taivaan rannalla juokseva vuorenharjanne y. m. piirteet aiheuttavat nim. olettamaan, että kuvan on piirtänyt joku saksalainen, joka ei Suomessa ole käynytkään.)
Suomea on mainittu kauniiksi maaksi, kauniimmaksi ja ihanammaksi kuin Ruotsia. Plinius näyttää sitä kutsuneen ”Finnoniaksi” (* Münster itse nimittää Suomea ”Finlandiaksi”), josta nimi ”sinus Finnonicus” (Suomen lahti). Sillä on ennen muinoin ollut kuningaskunnan nimitys, niin suuri on ollut sen mahti, nyt sillä on vain ruhtinaskunnan arvo. Viime aikana on sitä pitänyt Slaavilainen kansa ja kieli vallassaan, sillä on myös ollut kreikkalaiset kirkonmenot niinkauvan Moskovalainen sitä vallitsi. Nykyään se kuitenkin kuuluu Ruotsin kuninkaalle ja länsimaisen kirkon yhteyteen. Hispanialaisia viinejä tuodaan maahan suurin määrin Itämertä myöten ja niitä nauttii tuo kansa ilon yltymään asti. Asukkaat ovat Ruotsalaisten mukaan alkaneet Erik kuninkaan aikana tunnustaa Kristusta. Ruotsin voittaa tämä maa viljan satoon ja hyvyyteen nähden, koska se on suureksi osaksi tasainen eikä niin vuorinen ja soinen kuin Ruotsi. Etevimmät paikat ovat Turku, joka on hiippakuntakaupunki, Raasepori, Viipuri, Karelia ducatus y. m. Turku ei ole kaukana Uplannista, Viipuria taas pidetään Suomenmaan rajana Venäläisiä ja Moskoviitteja vastaan ja samalla on se koko maan esivarustuksena eli turvana näitä kansoja vastaan. Erääseen sikäläiseen kauppapaikkaan saapuu Ruteneja suurin joukoin. Pohjoisnavan kerrotaan tästä kaupungista kohoavan 61,5 astetta taivaanrannan yläpuolelle ja pituusasteita luetaan 78. Tukholmassa taas luetaan 61 leveysastetta ja 64 pituusastetta. Suomalaisilla on alituinen taistelu Moskoviittien kanssa Suomen lahdessa: kesäisin laivoilla, talvisin taas jäällä. Miten väkirikas sekä tämä että muut ympäröivät maat muinoin ovat olleet, todistavat eräät kuuluisat miehet nim. Methodius martyyri, Jordanes Goottilainen ja Paavali diakooni, jotka kirjoittavat melkein kaikkien kansain lähteneen täältä liikkeelle ja nimittävät tätä pohjoista seutua kansain kohduksi eli syntypaikaksi; etupäässä ilmoittavat he seuraavain kansain täältä lähteneiksi:
|
|
|
|
Mitä tulee Suomen kieleen, niin huomattakoon että asukkaat käyttävät kahta kieltä. Viipurissa, jossa suureksi osaksi puhutaan Slaavinkieltä, aina Porvooseen tai Sipooseen asti pitkin meren rannikkoa käytetään tänäpäivänäkin Ruotsin kieltä. Maan keskiosissa pohjoista kohti on taas olemassa oma omituinen kieli. Rajaseuduilla, käytetään kumpaakin kieltä. Sen vuoksi myös muutamissa paikoissa, kokoukset ovat. kaksikielisiä. Ruotsin kieli on melkein sama kuin Goottien, Tanskan tai Norjan kieli paitsi että sillä on omat murteensa. Sillä on paljon yhtäläisyyttä Germaanien kielen kanssa, josta se johtuukin, kuten saattaa havaita ”Herran rukouksesta", jonka olen tahtonut tähän panna Ruotsin kielellä sen mukaan kuin Ruotsissa syntyneet oppineet miehet minulle ovat ilmoittaneet.
”Herran rukous” Ruotsin kielellä:
- Fader war som er i himlum, heiligat warde dit namen, tilkomen tit rike, scke din willige, som i himlum, so opo iordene, wår taglig brödh gif os i tag uerlat os wåre schuld som wi uerlåtem ware sckuldiger, och inledh os icke i frestilse, utan löss os i froonda, amen.
Mutta Suomen kielellä, sellaisena kuin se esiytyy maan keskiosassa, ei ole mitään yhteisyyttä Ruotsin eikä Moskovalaisen kielenkään kanssa, vaan on se oma omituinen Lappalaisten, sisemmän pohjolan kansain kieli.
- Panis = Leipä
- Domus = Honeh
- Civitas = Caupungi
- Homo = Ichminen
- Caceus = Iuhsto
- Canis = Coira
- Rex = Koing, joka on Germaanin kieltä.
- Nauis = Laiwa
- Deus = Iumala
- Terra = Ma
- Dies = Peiwä
- Malum = Paha
”Herran rukous” Lapin ja Suomen kielellä, jota eräät Liiviläisetkin käyttävät:
- Isä meidhen ioko oledh taiu ahissa, pühettu olkohon siun nimesi, tulkohon siun waltakuntasi, olkohon siun tahtosi kuwin taiuahissa nyn man pällä, meidhen iokapaiwen leipä anna meilen tänäpaiwäne, ia anna anteixe meiden syndiä kuwin möe annamma meden uastahan rickoillen, ia äle sata meitä kin sauxen, mutta päästä meitä pahasta, amen.
Huomautettakoon vielä, että Ruotsin kuninkaat Suomen kukistettuaan valtansa alle ovat sinne asettaneet monta maaherraa, joista yksi asuu Viipurin lähellä ihan järveen rakennetussa linnassa, toinen Porvoossa Suomen lahden rannikolla, kolmas Kruunuporissa Päijänteen varrella (* S. o. Hämeenlinnassa, Vanajaveden rannalla.), joissa paikoissa ne julistavat kansalle kuninkaan oikeutta. On vielä muitakin linnoja ja kaupunkeja Viipurin lähellä, erittäinkin Jegaburg, Pähkinänlinna, Käkisalmi, jotka kuitenkin Moskovalainen on riistänyt Ruotsin valtakunnalta. Varustuksia on kumminkin laadittu virran varsille maata luomalla, niinkuin esim. Lappanesi, Kivennapa, Uusikirkko, jotka tähän asti kuuluvat Ruotsin kuninkaalle.
- J. A-io
Lähde: Lainattu Kansanperinne-blogista.